Lauantaina olin tosi onnellinen, sain kerrottua taas kahdelle ystävälle, että olen saanut pyöräni takaisin. Se tuntui niin hienolta, ettei mitään määrää! Onneksi mä kuljin Sirolan Jarin kanssa, linja-autoasemalla seistessä sain sen kerrottua. Tänään mulla on niin huikea fiilis vielä tosta pyörästä, ei mikään voi olla sen mahtavampaa kuin se, että kerran kadottamansa löytää. Ja se ilo, mikä siitä tulee, se on tosi mahtavaa ja isoa!