Neljän aikaan kävin auttamassa Mummin vessaan, reilun kaksi tuntia nukuin vielä uudelleen. Kylläpä tuntuikin ihmeelliseltä tämä, että joudun aikaisin lähtemään, mutta kuitenkin heti sänkyyn tultua nukun vielä. Se on kyllä sellainen juttu, jota mun aivoni eivät riitä selittämään. Mutta hienoa toki on, kun voi itse mennä silloin, kun toinen tarvii apua, kyllä se minulle tosi tärkeää on! Ja joskus on niinkin, että ei tarvi mennä, mutta yleensä kyllä  tarvii. Näin mukavaa se on!